Lapsi: Sano lempieläin.
Minä: Hm. Hm Hm. ( Tekisi mieli sanoa hevonen mutta ähäs, en sanokaan.) Käärme!
Lapsi: Sano joku väri. Lempiväri.
Minä: Tykkään kaikista väreistä. Sävyllä on enemmän merkitystä kuin väreillä. Jos kaksi ihmistä katsoo samaa väriä niin...
Lapsi: Äiti!
Minä: Violetti.
Lapsi: No niin. Sano onnenluku.
Minä: Ysi?
Lapsi ( riemukkaasti): Sinä olet violetti käärme, jolla on yhdeksän jalkaa!
***
Oletko joskus halunnut olla eläin? Ehkä sammakko, koska se on niin veikeä otus ja siitä voi tulla prinssi? Ei kannata haaveilla olevansa sammakko, koska se joutuu horrostamaan mutaisen lammikon pohjalla koko pitkän talven.
Moni romanttinen luonne haluaa olla perhonen. Mutta miksi? Perhonen on haavoittuvainen ja hauras, tuulen ja nopeasti nappaavien hyönteissyöjien armoilla.
Keväisin ja syksyisin sitä voisi olla kurki. Kurki on voittaja. Sillä ei ole luontaisia vihollisia, se osaa tanssia ja pääsee talveksi etelään. Talvisin moni olisi mielihyvin nukkuva karhu. Tai edes kuusen oksalla pesässään keikkuva orava.
Mutta jos lähennytään realismia lastenlauluista ja saduista, niin oikeastaan kannattaisi olla koira. Sellainen valtavankokoinen, raskas ja pörröinen koira, joka tuo kylillä tavatun rollaattoripapan mieleen kaikki oman elämän hyvät ja toverilliset koirat. Ei haittaa, vaikka ison koiran jätös on yhtä suuri kuin kaksi miehen nyrkkiä vierekkäin. On iloista, kun ison koiran suoli toimii. Koiran laajoista keuhkoista lähtevä haukahdus on syvä. Rosvot pelästyvät, kiltit turvallistuvat, kaikki voittavat. Koiran korvanjuuret kääntyilevät, kun se makaa pihalla ja tarkkailee äänimaisemaa, ihan sama minkä muotoiset koiran korvat ovat, pystyt tai lurpat. Vasemmalla kirskuu junaraide, taka-oikealla hurisee autotie. Trampoliini narahtelee jossain kylällä, taltitintit tuikuttavat. Pensaissa kahahtaa. Koira nousee, venyttelee. Kävelee laiskasti pihan poikki ja käy nuuhkaisemassa siiliä. Ja palaa sisälle koska on ruoka-aika. Ruoka tulee ajallaan. Koiralla kaikki hyvin. Kannattaa tosiaan haaveilla olevansa koira. Paras haave kaikista. Vai mitä?
Minä: Hm. Hm Hm. ( Tekisi mieli sanoa hevonen mutta ähäs, en sanokaan.) Käärme!
Lapsi: Sano joku väri. Lempiväri.
Minä: Tykkään kaikista väreistä. Sävyllä on enemmän merkitystä kuin väreillä. Jos kaksi ihmistä katsoo samaa väriä niin...
Lapsi: Äiti!
Minä: Violetti.
Lapsi: No niin. Sano onnenluku.
Minä: Ysi?
Lapsi ( riemukkaasti): Sinä olet violetti käärme, jolla on yhdeksän jalkaa!
***
Oletko joskus halunnut olla eläin? Ehkä sammakko, koska se on niin veikeä otus ja siitä voi tulla prinssi? Ei kannata haaveilla olevansa sammakko, koska se joutuu horrostamaan mutaisen lammikon pohjalla koko pitkän talven.
Moni romanttinen luonne haluaa olla perhonen. Mutta miksi? Perhonen on haavoittuvainen ja hauras, tuulen ja nopeasti nappaavien hyönteissyöjien armoilla.
Keväisin ja syksyisin sitä voisi olla kurki. Kurki on voittaja. Sillä ei ole luontaisia vihollisia, se osaa tanssia ja pääsee talveksi etelään. Talvisin moni olisi mielihyvin nukkuva karhu. Tai edes kuusen oksalla pesässään keikkuva orava.
Mutta jos lähennytään realismia lastenlauluista ja saduista, niin oikeastaan kannattaisi olla koira. Sellainen valtavankokoinen, raskas ja pörröinen koira, joka tuo kylillä tavatun rollaattoripapan mieleen kaikki oman elämän hyvät ja toverilliset koirat. Ei haittaa, vaikka ison koiran jätös on yhtä suuri kuin kaksi miehen nyrkkiä vierekkäin. On iloista, kun ison koiran suoli toimii. Koiran laajoista keuhkoista lähtevä haukahdus on syvä. Rosvot pelästyvät, kiltit turvallistuvat, kaikki voittavat. Koiran korvanjuuret kääntyilevät, kun se makaa pihalla ja tarkkailee äänimaisemaa, ihan sama minkä muotoiset koiran korvat ovat, pystyt tai lurpat. Vasemmalla kirskuu junaraide, taka-oikealla hurisee autotie. Trampoliini narahtelee jossain kylällä, taltitintit tuikuttavat. Pensaissa kahahtaa. Koira nousee, venyttelee. Kävelee laiskasti pihan poikki ja käy nuuhkaisemassa siiliä. Ja palaa sisälle koska on ruoka-aika. Ruoka tulee ajallaan. Koiralla kaikki hyvin. Kannattaa tosiaan haaveilla olevansa koira. Paras haave kaikista. Vai mitä?