Se joulu, kun perheemme valo, autuus ja sielu, eli allekirjoittanut, makasi sohvalla pystymättä muuhun kuin katsomaan televisiosta norjalaista dokumenttiuusintaa. Dokumentissa juna ajoi Norjan päästä päähän reaaliajassa. Aurinko nousi ja laski vuonon reunalla. Kuume nousi ja laski.
Se joulu, kun läheinen makasi terveyskeskuksen vuodeostastolla kipeänä ja muuttui pyhien aikana lähes tunnistamattomaksi. Terveyskeskuksessa pissa haisi, dementikot etsivät ikuisesti wc:tä, mutta ikkunalla joulukynttilä loi lohduttavaa, kultaista valoaan. Ikkunan ulkopintaan ropisi sade.
Se joulu, kun meillä oli ensimmäinen vauva omana, pakkaseen syntynyt ruusuinen tähtisilmätyttö. Valokuvat ovat myöhemmin todistaneet, että vauva oli samalla tavalla ruma kuin kaikki vastasyntyneet ovat. Valokuvat valehtelevat. Kaunis oli hän. Ja yhä on. Armorikasta syntymäpäiväjuhlaa, esikoiseni!