Keskellä keittiötä on neljään sektoriin jaettu pyöreä aamupalapöytä. Sen pöydänalustilaa hallitsee neljä jalkaparia. Näistä jaloista yhdet ovat lattajalat, toisissa on pyöreät ja lyhyet perunavarpaat, kolmansissa kasvaa karvaa isovarpaassa, neljänsien kaikki kymmenen varpaankynttä on lakattu helmiäisenväriksi. Jalkaparien välissä, alla ja päällä makaa yksi koira.
Seitsemänkymmentä senttiä pöydänaluksesta ylöspäin alkaa pöytätaso. Sen piirissä yksi harjoittelee tylyä ja en todellakaan piittaa joten voisitteko olla toivottamatta minulle hyvää huomenta -ilmettä.
Toinen tekee ruokakokeiluja: voiko yhdellä rinkulanmuotoisella murolla elää koko päivän, jos sen kastaa Nutellaan.
Kolmas opettelee olemaan armollinen itselleen ja muille, vaikkei aamun lehti tänäänkään tullut ja kahvi on loppu.
Neljäs keskittyy hengittämään sisään ja ulos, ajattelemaan, että jossain on suuri pulu, jonka siiven alla on suojaisa odottaa, että elämän raekuuro menee ohi.
Viides makaa pöydän alla silmät puoliummessa, leuka tassuissa. Mutta sen nenän sieraimet ovat jatkuvassa lähes mikroskooppisessa liikkeessä niin kuin korallit Etelämeren riutalla. Kun leipäpala pyörähtää pöydältä kohti lattiaa, on nukkuja hetkessä jaloillaan. Laajaliikkeinen häntä huiskaisee vasten pöydänjalkaa ja sirottaa ilmaan lukemattomia ohuita karvoja. Ne laskeutuvat kaikenlaisten pintojen päälle kevyeksi, valossa salavihkaa välkähtäväksi matoksi. Sitä viides ei huomaa: se poimii varovasti matolta aamun kallisarvoisimman ja yllättävimmän aarteen.
Seitsemänkymmentä senttiä pöydänaluksesta ylöspäin alkaa pöytätaso. Sen piirissä yksi harjoittelee tylyä ja en todellakaan piittaa joten voisitteko olla toivottamatta minulle hyvää huomenta -ilmettä.
Toinen tekee ruokakokeiluja: voiko yhdellä rinkulanmuotoisella murolla elää koko päivän, jos sen kastaa Nutellaan.
Kolmas opettelee olemaan armollinen itselleen ja muille, vaikkei aamun lehti tänäänkään tullut ja kahvi on loppu.
Neljäs keskittyy hengittämään sisään ja ulos, ajattelemaan, että jossain on suuri pulu, jonka siiven alla on suojaisa odottaa, että elämän raekuuro menee ohi.
Viides makaa pöydän alla silmät puoliummessa, leuka tassuissa. Mutta sen nenän sieraimet ovat jatkuvassa lähes mikroskooppisessa liikkeessä niin kuin korallit Etelämeren riutalla. Kun leipäpala pyörähtää pöydältä kohti lattiaa, on nukkuja hetkessä jaloillaan. Laajaliikkeinen häntä huiskaisee vasten pöydänjalkaa ja sirottaa ilmaan lukemattomia ohuita karvoja. Ne laskeutuvat kaikenlaisten pintojen päälle kevyeksi, valossa salavihkaa välkähtäväksi matoksi. Sitä viides ei huomaa: se poimii varovasti matolta aamun kallisarvoisimman ja yllättävimmän aarteen.