- Äiti! Mikä täällä helisee?
- Ei täällä mikään helise. Miten niin?
- Äsken astiat kaapissa alkoivat kilahdella itsekseen.
- Se oli juna joka meni ohi.
- Tästä ei ole mennyt junaa ohi puoleen tuntiin.
***
Olen talo. Olen seissyt tässä jo jonkin aikaa. Ihmisiä tulee ja menee, ovet narahtelevat, tapetit revitään ja uusia liisteröidään. Sen verran olen jo vanha etten kaikkiin näihin uusiin ihmisiin jaksa enää tutustua. Kunhan pitävät nurkat suorina.
Minulle seuraa pitää tuo koivu tuossa vieressä. Olemme molemmat tälläisiä vanhoja rouvia, nauramme muistoille. Sille, kuinka ensimmäinen asukas kyykki puutarhassa hoitamassa kukkiaan. Ja sille, kuinka häntä seuranneella naisella oli äriseviä koiria, jotka sotkivat puutarhan. Silloin pihaani ympäröi korkea aita, ja salissa oli kattokruunu joka helisi villisti kun sisällä tanssivat valssia.
Mutta nyt on toinen meininki. Katsokaa nyt tuota pihaa. Ämpäreitä ja mitä lie luutia lojuu siellä täällä. Nurmikko on varjo entisestään, sammalikko se on eikä mikään nurmikko. Tammet ovat vallanneet koko taivaspinta-alan ja heittävät kaikki lehdet minun vesikouruihini joka syksy. Nämä ihmiset voisivat pitää vähän enemmän jöötä, ja sen minkä pitävät niin mieluummin vähän hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella KIITOS.
Yhden tunnustuksen annan. Pyykinpesukone. Kun se linkoaa niin tämän vanhan rouvan runko hytisee kivasti. Joskus siitä tulee hikka. Silloin astiat kaapeissa kilahtelevat. Ihmiset pelästyvät. Hähää.
- Ei täällä mikään helise. Miten niin?
- Äsken astiat kaapissa alkoivat kilahdella itsekseen.
- Se oli juna joka meni ohi.
- Tästä ei ole mennyt junaa ohi puoleen tuntiin.
***
Olen talo. Olen seissyt tässä jo jonkin aikaa. Ihmisiä tulee ja menee, ovet narahtelevat, tapetit revitään ja uusia liisteröidään. Sen verran olen jo vanha etten kaikkiin näihin uusiin ihmisiin jaksa enää tutustua. Kunhan pitävät nurkat suorina.
Minulle seuraa pitää tuo koivu tuossa vieressä. Olemme molemmat tälläisiä vanhoja rouvia, nauramme muistoille. Sille, kuinka ensimmäinen asukas kyykki puutarhassa hoitamassa kukkiaan. Ja sille, kuinka häntä seuranneella naisella oli äriseviä koiria, jotka sotkivat puutarhan. Silloin pihaani ympäröi korkea aita, ja salissa oli kattokruunu joka helisi villisti kun sisällä tanssivat valssia.
Mutta nyt on toinen meininki. Katsokaa nyt tuota pihaa. Ämpäreitä ja mitä lie luutia lojuu siellä täällä. Nurmikko on varjo entisestään, sammalikko se on eikä mikään nurmikko. Tammet ovat vallanneet koko taivaspinta-alan ja heittävät kaikki lehdet minun vesikouruihini joka syksy. Nämä ihmiset voisivat pitää vähän enemmän jöötä, ja sen minkä pitävät niin mieluummin vähän hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella KIITOS.
Yhden tunnustuksen annan. Pyykinpesukone. Kun se linkoaa niin tämän vanhan rouvan runko hytisee kivasti. Joskus siitä tulee hikka. Silloin astiat kaapeissa kilahtelevat. Ihmiset pelästyvät. Hähää.