Kuopus ja ystäväperheen tytär lähtevät vastaleivotut muffinssit paperipussissa heiluen leikkikentälle, mutta tuuli, sade tai pitkästyminen ajavat tytöt takaisin kotiin. Kuopuksen vieraalla on liehuhelmat, oikea sateenvarjo ja kiharainen tukka. Kuopus on tiukoissa, ruohon tahraamissa farkuissa, hiukset sotkuisella ponnarilla, ja sateen hän on ottanut vastaan nostamalla farkkutakin kaulukset pystyyn. Yhteinen leikki syntyy silti helposti.
Kuopuksen huoneen ovi painuu tiukasti kiinni. Kuuluu tömistystä. Musiikkia. Naurua.
Ovi aukeaa pamahtaen. Vieras lähtee syömään leikin nostattamat punaiset pyörylät poskillaan, silmät kimmeltäen. Lupaa palata takaisin.
- Mitä te leikitte, kysyy äiti.
Tytär nostaa farkkujaan vyölenkeistä ja miettii hetken että vastatako vai ei. Sitten hän antaa periksi.
- Me leikitään sellaista että me ollaan sisäoppilaitoksessa. Mutta koska siellä alkoi kummittelemaan me muutettiin meille. Ja nyt me asutaan meillä ja sitten on tapahtunut niin että mut on just kruunattu prinsessaksi ja A:sta on tullut puolijumalatar.
- Okei, äiti sanoo ja kääntyy nopeasti pois ettei hymy näkyisi. Ja jos totta puhutaan hänkin haluaisi leikkiä olevansa puolijumalatar. Miksipä ei oikein kokonainenkin.
Eikä se ole edes vaikeaa. Tarvitaan vain Sarviksen muoviämpäri ja kymmenen litraa kuumaa vettä. Jos oikein luksustason jumalattariksi heittäydytään, varataan lähelle Lushin kylpypommi* sekä pinsetit, sakset tai jotain muuta terävää, jolla nyrkinkokoisesta kokkareesta veistetään veteen maltillinen annos kylpysuolaa.
Sitten suljetaan silmät ja laitetaan jalat veteen. Avataan silmät. Vessan peilissä on kultareunukset, huomaa jumalatar ja ojentaa jumalaisen kätensä kohti punaista kylpypyyhettä. Kuolevaiset kolistelevat alakerrassa. Jumalatar kuulee sen kyllä, mutta ei poistu vielä pilveltään tekemään päivällistä. Ensin hän lakkaa varpaankynnet, koska se on jokaisen jumalattaren, jos ei velvollisuus niin ainakin oikeus.
* Oli kaunis ajatus saada sellainen joululahjaksi, aviomies, mutta tosiasia on se, että meillä ei ole kylpyammetta eikä koskaan tule olemaankaan. Pahus.
Kuopuksen huoneen ovi painuu tiukasti kiinni. Kuuluu tömistystä. Musiikkia. Naurua.
Ovi aukeaa pamahtaen. Vieras lähtee syömään leikin nostattamat punaiset pyörylät poskillaan, silmät kimmeltäen. Lupaa palata takaisin.
- Mitä te leikitte, kysyy äiti.
Tytär nostaa farkkujaan vyölenkeistä ja miettii hetken että vastatako vai ei. Sitten hän antaa periksi.
- Me leikitään sellaista että me ollaan sisäoppilaitoksessa. Mutta koska siellä alkoi kummittelemaan me muutettiin meille. Ja nyt me asutaan meillä ja sitten on tapahtunut niin että mut on just kruunattu prinsessaksi ja A:sta on tullut puolijumalatar.
- Okei, äiti sanoo ja kääntyy nopeasti pois ettei hymy näkyisi. Ja jos totta puhutaan hänkin haluaisi leikkiä olevansa puolijumalatar. Miksipä ei oikein kokonainenkin.
Eikä se ole edes vaikeaa. Tarvitaan vain Sarviksen muoviämpäri ja kymmenen litraa kuumaa vettä. Jos oikein luksustason jumalattariksi heittäydytään, varataan lähelle Lushin kylpypommi* sekä pinsetit, sakset tai jotain muuta terävää, jolla nyrkinkokoisesta kokkareesta veistetään veteen maltillinen annos kylpysuolaa.
Sitten suljetaan silmät ja laitetaan jalat veteen. Avataan silmät. Vessan peilissä on kultareunukset, huomaa jumalatar ja ojentaa jumalaisen kätensä kohti punaista kylpypyyhettä. Kuolevaiset kolistelevat alakerrassa. Jumalatar kuulee sen kyllä, mutta ei poistu vielä pilveltään tekemään päivällistä. Ensin hän lakkaa varpaankynnet, koska se on jokaisen jumalattaren, jos ei velvollisuus niin ainakin oikeus.
* Oli kaunis ajatus saada sellainen joululahjaksi, aviomies, mutta tosiasia on se, että meillä ei ole kylpyammetta eikä koskaan tule olemaankaan. Pahus.